Sosiaaliset suhteet

Vanhemmat

Lapsuudessa suhde muihin ihmisiin, erityisesti vanhempiin tai huoltajiin on aika selkeä: He ovat aikuisia kaikkine vastuineen ja he yleensä tekevät niin pieniä kuin suuria päätöksiä lapsen puolesta. Lapsi harvoin täysin itse päättää, mitä viikonloppuna tehdään, mihin aikaan mennään kotiin, laitetaanko pipo, milloin syödään ja mennään nukkumaan tai mitkä ovat sopivat vaatteet.

Lapsen kasvaessa isommaksi vastuuta ja päätösvaltaa omista asioista siirtyy vähitellen enemmän ja enemmän kasvavalle nuorelle. Murrosiässä valtaosa aiemmin vanhempien päättämistä asioista alkaa olla jo nuoren oman päätösvallan varassa, vaikka vanhemmat ovat edelleen lain silmissä vastuussa nuoren huoltamisesta, hyvinvoinnista ja riittävästä valvonnasta, kunnes tämä on täysi-ikäinen. Lain velvoitteiden lisäksi vanhemmuuteen vaikuttaa perheen oma toimintakulttuuri ja vanhempien / kasvattajien oma kokemus vanhemmuudesta ja siihen kuuluvista vastuista. On hyvin tavallista, että vastuun ja päätösvallan siirtyminen vanhemmilta nuoren omiin käsiin on ristiriitojen ja erimielisyyksien sävyttämää. On vanhempia, joiden on hankala luovuttaa vastuuta nuorelle ja on nuoria, joiden on vaikeaa vastaanottaa vastuuta omista asioistaan. Omista asioistaan vastuunkantaminen on kuitenkin taito siinä missä mikä tahansa muukin: sitä täytyy voida harjoitella oppiakseen taitavaksi. Turvallinen harjoittelu ja mahdollisuus tarvittaessa turvautua vanhempaan tai muuhun aikuiseen on tärkeää!

Joillekin vanhemmille tieto oman lapsen homo- tai biseksuaalisuudesta tulee täysin yllätyksenä. Toiset ovat ehkä aavistelleet asiaa pidempään, mutta eivät ole uskaltaneet tai halunneet kysyä nuorelta itseltään. Osa vanhemmista kysyy asiasta suoraan, tai kertovat lapsilleen siitä, että heidän kumppanit ovat tervetulleita kylään, riippumatta mitä sukupuolta he ovat. Oman lapsen homous, lesbous tai biseksuaalisuus on monelle vanhemmalle hämmentävä asia. Vaikka suhtautuisi avarakatseisesti moninaisuuteen yleensä, voi silti olla vaikea käsittää oman lapsensa olevan jotain muuta kuin hetero. Vanhemmalla on usein suuri huoli lapsen tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Lapselleen toivoo parasta, ja oman lapsensa haluaisi nähdä tulevan onnelliseksi. Moni vanhempi pelkää lapsensa kohtaavan lesbona, homona tai bi:nä muita enemmän vastoinkäymisiä.

Jos vanhempasi tuntuvat tarvitsevan neuvoa, heidät voi ohjata vaikka tänne: seta.fi/tietoa-vanhemmille

Vanhempien ero

Vanhempien ero vaikuttaa nuoren elämään monin tavoin. Kun perhe hajoaa, se on aina iso asia. Monelle tieto vanhempien erosta tulee yllätyksenä, vaikka kotona olisi ollut riitoja ja uhkailuja erosta. Aluksi on varmasti vaikea ymmärtää, mitä kaikkea vanhempien ero tarkoittaa. Vasta eron jälkeen usein huomataan, mitä seurauksia sillä on kaikkien perheenjäsenten elämään. Arkesi ja rutiinisi muuttuvat. Joudut ehkä muuttamaan. Kenen luona tulet asumaan? Eroatko sisaruksistasi? Tuletko toimeen uudessa ympäristössä? Useat kysymykset voivat olla mielessäni yhtenä myllerryksenä. Lisäksi saatat olla huolissasi vanhemmistasi ja siitä, kuinka he jaksavat. Olet ehkä huolissasi sisaruksistasi. Hartioillasi voi olla monenlaista taakkaa. Mutta voit olla helpottunut. Näin on parempi – ehkä riidat loppuivat. Silti muutokset voivat hämmentää. ”Koko loppuilta meni rauhallisesti, kun isä vain tavalliseen tapaan katsoi telkkaria. Äiti oli lähtenyt jonnekin ja ei vieläkään ollut tullut takaisin. Kun menin syömään iltapalaa kuulin, kun äiti tuli sisään. Hän melkein juoksi isän luo ja paiskasi paperit pöydälle. Haluan avioeron!” -14-vuotias tyttö-

Tunnereaktioita

Vanhempien eron tapahtuessa tunteet voivat myllertää laidasta laitaan, eikä vahvoja ja epämiellyttäviäkään tunteita kannatta pelästyä. Juuri kun luulet tunteidesi rauhoittuneen, huomaatkin olevasi taas tunnemyrskyn vallassa. Näin voi käydä vielä vuosienkin päästä ja se on aivan normaalia. Viha on yksi yleisimmistä tunteista vanhempien erossa, kuten myös ahdistus, joka on yksi vaikeimmin käsiteltävistä tunteista. Myös ikävää ja surua yleensä tuntee paljon, eikä niitä kannata torjua. Nuori saattaa kokea myös yksinäisyyttä, muutokset tuovat epätietoisuutta ja saatat olla huolissasi vanhemmista. Joskus häpeän tunne voi saada meidät käyttäytymään itsetuhoisesti, jolloin on haettava apua. Usein lapset ja nuoret kantavat syyllisyyttä vanhempien erosta, ja sekin on tavallista. Todellisuudessa päätös on kuitenkin kahden aikuisen, eikä ero missään tilanteessa ole lapsen syytä. Voit myös kysyä vanhemmiltasi syytä eroon. On tärkeää ottaa tunteet vastaan eikä väkisin torjua niitä. Ajan myötä kipeimmätkin niistä helpottavat. On hyvä, jos pystyt jakamaan tunteesi jonkun luotettavan henkilön kanssa. ”Mietin yhä, että jos olisin jaksanut taistella koulun kanssa, enkä antaa periksi, olisivat äiti ja isä vielä yhdessä. Perhe olisi ehjä, vaikka me kaikki olemme jollain tavalla rikki, meillä olisi silti toisemme. Olisimme samassa veneessä.” -16-vuotias tyttö- ”Näin voi olla parempi, mutta eihän se ikävää poista” -14-vuotias tyttö-

Eron läpikäyminen

Tunnemyllerrystä aiheuttavat isot asiat eivät mene itsestään ohi. Joskus on hyvä tietää, mihin asioihin kannattaa keskittyä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Mitkä asiat taas ovat sellaisia, joihin pitää saada selvyys? Mitkä asiat tuottavat jatkuvasti pahoinvointia? Voi olla vaikea hyväksyä, että vanhempien ero on lopullinen ratkaisu. On toivottavaa, että sinulle kerrotaan rehellisesti eron lopullisuudesta, mikäli vanhemmat ovat sitä mieltä. Asioiden hyväksyminen voi kuitenkin viedä aikaa. Hyväksymisen jälkeen pystyt vasta suremaan ja on tärkeää antaa surun myös tulla. Vanhempasi ovat luultavasti riidelleet ennen eroamista. Aina riidat eivät suinkaan lopu eroon. Voit rohkeasti kertoa vanhemmille, että heidän riitansa eivät kuulu sinulle. Erossa joutuu monesti luopumaan tutuista ja tärkeistä asioista. Siksi on luonnollista, että se tuntuu menetykseltä. Tärkeintä on, ettet joudu luopumaan sinulle tärkeistä ihmisistä, varsinkaan toisesta vanhemmistasi. Sinulla on oikeus omanlaiseen suhteeseen molempien vanhempien kanssa myös eron jälkeen. Äläkä unohda lähipiiriäsi! Jokaisella aikuisella on velvollisuus auttaa sinua. Eroaminen on aina vanhempien keskinäinen ratkaisu, etkä mitenkään voi olla syyllinen tapahtuneeseen. ”On tärkeää puhua, ettei mikään asia jää vaivaamaan tai ahdistamaan. Ettei tunnu vaan, että koko maailma on vastaan.” -16-vuotias tyttö-

Mikä auttaa

Olet eron tapahduttua tunteidesi kanssa hankalimmassa kohdassa. Yritä ajatella, että ajan kanssa olo koko ajan helpottaa. Voit ajatella, että kun arki asettuu uusiin uomiinsa, alkaa olokin vähitellen helpottaa. Yritä pitää arjen rytmisi samana kuin ennekin. Mene kouluun ja harrastuksiin entiseen malliin, vaikka se tuntuisi hankalalta. Mitä vähemmän elämääsi tulee käytännön muutoksia, sitä paremmin sopeudut tilanteeseen. Vaikka elämä voi juuri nyt tuntua hankalalta, voi uusi tilanne merkitä myös muutosta parempaan. Elämän muutos opettaa uusia ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitset myöhemmin omassa elämässäsi. Erityisen tärkeä taito on osata turvautua muihin ihmisiin. Vaikka et ole itse aiheuttanut vanhempiesi eroa, joudut mukaan samoihin muutoksiin kuin hekin. Se voi luonnollisesti suututtaa sinua ja koko ero voi tuntua turhalta. Älä pelkää tunteita vaan uskalla tuntea ne. Aikanaan kipeimmätkin niistä menevät ohi. Yritä nähdä joka päivässä jotain hyvää, etsi myönteisiä kokemuksia ja avaudu luotettavalle aikuiselle. Hyviä asioita tapahtuu, jos on valmis huomaamaan sellaisia. ”Ero on aina kova paikka, mutta läheisten tuella siitä voi jopa selvitä. Päivä kerrallaan. Pitää vain muistaa, että koko elämä ei saa kaatua eroon.” -14-vuotias poika-

Lisää tukea eron käsittelyyn voit saada e-Talon chatista, tai täältä.

Vanhempien päihteiden käyttö

Kun puhutaan nuorista ja päihteistä, puhutaan aika usein nuorten omasta päihteidenkäytöstä. Ollaan huolissaan siitä, että normaaliin nuoruuteen kuuluvat kokeilut johdattavat turmion tielle. Tuntuu, että monesti unohtuu se, että jostain se nuorikin päihteidenkäyttönsä oppii. Kaverit tietysti vaikuttavat moniin valintoihin, mutta niin tekee jokaisen oma kotipiirikin. Ja joskus siellä kotona juodaan aika paljonkin, mikä voi olla hämmentävää, pelottavaa ja surettavaa. Tiedetään, että 12-18-vuotiaista suomalaisnuorista valtaosa on sitä mieltä, että humalajuominen ei kuulu kotiin. Noin joka neljäs on kokenut haittoja aikuisten päihteidenkäytöstä, useimmiten omien vanhempiensa tai vanhempipuoliensa juomisesta. Näitä haittoja voivat olla esimerkiksi riidat kotona, häpeäntunne omista vanhemmista, ahdistuneisuuden tunteet kotitilanteen vuoksi sekä juuri tuo luottamuspula juovaa aikuista kohtaan. Osa nuorista elää sellaisissa kodeissa, missä voidaan jo puhua alkoholiriippuvuudesta, jonka vuoksi saattaa esiintyä isojakin puutteita huolenpidossa, taikka sitten vaikka rahahuolia. Ei aina, mutta joskus.

On kyse monimutkaisesta ilmiöstä, jota vaikeuttaa se, että näistä asioista on usein tosi hankala puhua. Nuori saattaa pelätä, että juova läheinen suuttuu, jos asian ottaa puheeksi. Ja usein suuttuukin, sillä päihdeongelmaan liittyy olennaisesti ongelman kieltäminen. Moni nuori myös ajattelee, että on jotenkin hänen vikansa, että aikuinen juo. Tai sitten, että aikuinen ei rakasta häntä, koska valitsee mieluummin juomisen kun lapsensa kanssa olemisen. Myös ulkopuolisille on vaikea puhua. Jokainen lapsi rakastaa vanhempaansa, ja tuntuu luottamuksen pettämiseltä mennä ”puhumaan pahaa” äidistä tai isästä. Mediallakin on tässä osansa ja arpansa: se välittää meille kuvaa, että jos puhuu kodin ongelmista ulkopuolisille, tulee sossuntäti ja vie lastenkotiin. Näin ei kuitenkaan ole. Riippumatta siitä, mitä aikuiset itse ajattelevat oman juomisensa laadusta, tai mitä he sille tekevät, jokaisella nuorella on oikeus voida hyvin.

Jokaisella on oikeus puhua omista asioistaan, käsitellä omia tunteitaan ja jakaa kokemuksiaan. On tärkeää saada elämälleen hyvät rakennusainekset, jotta voi itse kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi. Koska on kyse hyvin vaikeasta ja herkästä aiheesta, voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan, kuka olisi sellainen luotettava henkilö kelle voisi jutella, jos aikuisten juominen vaivaa mieltä. Kannattaa kerätä rohkeutta ihan rauhassa, ja miettiä tarkkaan, keitä kaikkia elämässä on, jotka välittävät. Joskus oikea ihminen voi löytyä läheltä: se voi olla kummi, mummi tai joku (aikuis)ystävä. Joskus voi tuntua helpommalta puhua vieraammalle, esimerkiksi koulun terkkarille, kuraattorille tai vaikkapa papille tai terveyskeskuksen lääkärille. Myös netissä on apua tarjolla. Yksi hyvä paikkaa aloittaa voi olla vaikkapa A-klinikkasäätiön Varjomaailma, missä voi kysyä neuvoja, päihde- ja perheasioihin perehtyneiltä ammattilaisilta, ja jakaa kokemuksiaan muiden samassa tilanteessa elävien nuorten kanssa ihan anonyymisti. Pääasia on, että puhuu heti kun on siihen valmis. Apua on tarjolla, ei kannata jäädä yksin panttaamaan mietteitään sisälleen.

Kaverit

Nuoruusiässä kaverisuhteet muodostuvat erittäin tärkeiksi, mikä aiheuttaa myös tietynlaista ryhmäpainetta, eli tunteen, että pitäisi käyttäytyä kuten muutkin eikä saisi liikaa erottua muista. Nuoren täytyy olla aika vahva pystyäkseen tuomaan itseään esille juuri sellaisena kuin on ja ollakseen avoimesti omaa mieltään asioista. Muiden nuorten ihailu ja hyväksyntä vahvistavat nuoren itsetuntoa, mutta toisaalta jokin huomautus toiselta nuorelta, voi saada aikaan valtavan tunteiden vuoristoradan. Kukaan ei ole immuuni ivalle, pilkalle tai haukkumiselle ja kiusaamiselle, mutta erityisesti nuoriin ne voivat satuttaa kipeästi.

Harrastukset

Harrastukset kuuluvat jokaisen elämään. Usein nuoret tapaavat muita nuoria harrastusten kautta. Suomessa harrastaminen ja vapaa-ajan viettäminen haluamallaan tavalla on itsestäänselvyys ja jokaisen nuoren oikeus. Jokaisella on lupa ja oikeus haluta harrastaa jotain, mistä pitää. Nuoret voivat viettää aikaa nuorisotaloilla, urheiluseuroissa, kuntoilemalla tai muuten vain ystävien kanssa olemalla.

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten asema on parantunut urheilun parissa, esiintyy syrjintää yhä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla urheilijoilla ei aina ole mahdollisuutta ilmaista avoimesti seksuaalista suuntautumistaan häirinnän ja syrjinnän takia. Jotkut urheilulajit korostavat heteroseksuaalista maskuliinisuutta. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan sovi tähän muottiin, vaikka laji kiinnostaisikin. Ratkaisevassa asemassa syrjinnän vastaisessa toiminnassa ovat liikunnanopettajat ja valmentajat. Myös julkisuuteen tulevat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat urheilijat toimivat hyvinä suunnanantajina. Koska syrjintä ja vaikeneminen ovat kuitenkin yhä läsnä urheilumaailmassa, järjestetään eri tahojen kautta sateenkaarevia liikuntakursseja ja tapahtumia:

Kannattaa tsekata HeSetan kurssit täältä.

Roller Derbystä kiinnostuneille lisätietoa täältä.

Yksinäisyys

Yksinäisyys on elämään kuuluva tunne, ja jokainen tuntee joskus olevansa yksin. Jos yksinäisyys aiheuttaa huolta ja murhetta, on näistä tuntemuksista hyvä jutella aikuisen kanssa. Puhuminen kannattaa, vaikka se ei aina helpolta tunnukaan. Kannattaa muistaa, että jo yksikin ystävä on arvokas. Kaikkien kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla ystävä. Tärkein asia ystävyydessä on se, että siitä on pidettävä hyvää huolta.

Ulos kaapista?

Kaapista ulostulolla tarkoitetaan sitä, että homo, lesbo tai bi-ihminen kumoaa häneen kohdistuvaa hetero-oletusta kertomalla siitä, että hän ei ihastu ollenkaan tai pelkästään toista sukupuolta oleviin ihmisiin. Ulostulo ei kuitenkaan aina tarkoita aktiivista kertomista – ja aivan kaikille. Se voi olla sitä, että on sinut itsensä kanssa ja lähipiirissään. Ulostuloon eri tilanteissa vaikutta se, mitä tietoa tuntuu turvalliselta jakaa aivan arkisissa keskusteluissa ja mitä tuntuu mukavammalta eri syistä pitää omana tietonaan.

Ulostuloja pelätään usein turhaan. Ympäristössä voi olla pelkoa, tietämättömyyttä tai vääriä käsityksiä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta kohtaan – tai vain tottumattomuutta puhua asiasta. Joskus läheisiltä voi kestää vain hetki tottua asiaan, joskus heillä voi mennä yhtä kauan asian pohtimiseen kuin sinulla itselläsi.

Jos ulostulo itselle tärkeimmille ihmisille tuntuu pelottavalta tai vaikealta, voi aloittaa juttelemalla asiasta jollekin toiselle, johon kokee voivansa luottaa. Esimerkiksi kouluterkkarille, sukulaiselle tai nuorisotyöntekijälle – ihmiselle, jolla on vähemmän sinuun kohdistuvia henkilökohtaisia odotuksia ja joka sen takia voi suhtautua asiaan neutraalimmin. Tämä ihminen voi olla sellainen, jonka mahdollinen tyrmäys ei aiheuta isoa menetystä. Luotettavan ihmisen kanssa voi pohdiskella mihin pelot perustuvat. Onko pelkona, että läheisimmät ihmiset torjuvat? Onko kyse epävarmuudesta – miten kerron, mikä on hyvä hetki? Yhdessä voidaan miettiä tapaa, miten asia otetaan puheeksi.

Jos tulee torjutuksi tai syrjityksi, on erityisen tärkeää muistaa, että vika ei ole itsessä, vaan epäoikeudenmukaisessa ja keskeneräisessä maailmassa, jossa yhdenvertaisuuden eteen on vielä paljon töitä tehtävänä. Parempaa maailmaa odotellessa on tärkeää löytää turvallisia tiloja ja ihmisiä, joiden kanssa voi olla turvallisesti oma itsensä ja joiden kanssa jakaa avoimesti iloja ja vastoinkäymisiä.

Tukea ja nevoja saat esimerkiksi täältä: seta.fi/nuoret ja täältä: heseta.fi/nuoret