Media ja pelaaminen

​media

Media ja internet

Mediassa törmää usein heteronormatiivisuuteen ja oletukseen siitä, että kaikki ovat heteroita. Mainoksissa näkyy yleensä heteropari ja tv-ohjelmat kertovat usein heteroparien suhdekiemuroista. Viimeaikoina on monissa tv-sarjoissa kuitenkin ollut myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviä teemoja. Salatuissa Elämissä on Larin ja Eliaksen rakkaustarina ja #lovemillassa on homohahmo Ämpäri. Draamasarja L-koodi on saanut rinnalleen Tosielämän L-koodi-sarjan. Stereotyyppiset homosisustajat ovat siis saaneet rinnalleen uusia hahmoja. Myös sukupuolivähemmistöt ovat olleet edustettuina, kun Orange Is the New Black-sarjassa transnaista näyttelee itsekin transnainen Laverne Cox.

Internet ja sosiaalinen media ovat edesauttaneet sateenkaarevien nuorten ja aikuistenkin yhteydenpitoa ja omien verkostojen löytämistä. Keskustelupalstoilta voi löytyä se oma yhteisö, joiden muut jäsenet jakavat samoja kokemuksia ja yhteisiä ajatuksia. Pienemmällä paikkakunnalla asuva voi löytää kanavan muihin saman ajatusmaailman jakaviin netin välityksellä ja näin huomata, ettei ole ainoa joka pohtii esimerkiksi seksuaalista suuntautumistaan. Internetistä löytyy myös vaikka millä mitalla tietoa esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Lisäksi aihetta käsitellään monissa vlogeissa, blogeissa ja muilla kanavilla. Mediakriittisyys on tietysti hyvä muistaa ja kannattaakin pitää mielessä, että kaikki tieto mitä netistä löytyy, ei pidä paikkansa!

Mitä on sosiaalinen media?

Sosiaalinen media on suurimmalle osalle ensisijainen yhteydenpitokanava ystäviin ja keino pysyä mukana porukassa. Reaaliajassa tapahtuva elämän jakaminen kuvien ja statuspäivitysten muodossa on kommunikaation lisäksi itsensä ilmaisua, tapa rakentaa identiteettiä. Jokainen meistä toivoo voivansa olla muiden silmissä pidetty tai ihailtu. On normaalia korostaa parhaimpia puoliaan ja pyrkiä saamaan paljon tykkäyksiä, eivätkä profiiliminät aina vastaakaan todellisuutta. Valokuvia on usein käsitelty muokkausohjelmilla ja viestittelyyn valikoidaan sellaiset aiheet, jotka varmasti keräävät kommentteja. On tärkeä muistaa, että suosio netissä ei takaa hyvää itsetuntoa tai sen puute tee kenestäkään vähemmän olemassa olevaa.

Nettikiusaaminen

(Video on toteutettu osana vuonna 2015 päättynyttä Right to Choose -kampanjaa)

Virtuaalisen maailman sosiaaliset suhteet saavat välillä kilpailun tai jopa kiusaamisen muotoja, jotka usein nivoutuvat myös muuhun elämään. Etänä ja anonyyminä tapahtuvassa viestittelyssä on helppo sortua provokaatioon jonka avulla kiusaajat saavat kiusatun tunnemyrskyyn. Useimmiten nettikiusaaja on kiusatulle tuttu esim. koulusta tai harrastusten parista. Tyypillisin nettikiusaamisen muoto on esiintyminen toisen nimissä ja asiaton kommentointi tekaistulla profiililla. Suomessa ei ole tällä hetkellä laitonta esiintyä toisena henkilönä mutta identiteettivarkauksien määrä on nousussa ja lakimuutosta valmistellaan. Jos tulee kiusatuksi nettipalvelussa, kannattaa jättää viestit omaan arvoonsa, blokata kiusaaja ja ilmoittaa kiusaajan käytöksestä tai valeprofiilista palvelun ylläpitäjille, jotka voivat poistaa profiilin. Jos kiusaaminen jatkuu, voi viestit tallentaa kuvankaappauksiin ja viedä eteenpäin esim. vanhemmille tai vakavissa tapauksissa poliisille. Aina voi itse päättää minkälaiseen keskusteluun lähtee mukaan ja pitää mielessä ettei kellään ei ole oikeutta solvata ja uhkailla.

Yksityisyys ja turvallisuus verkossa

Jos jakaa itsestään tietoa myös lähipiirin ulkopuolelle, on aina olemassa riski että joutuu tekemisiin epämiellyttävien ilmiöiden kanssa. Kannattaa siis miettiä minkä verran elämästään haluaa jakaa, sillä nettiin laitettua tietoa ei välttämättä saa sieltä ikinä pois. Välillä sattuu ylilyöntejä ja tulee julkaistua sellaisia juttuja, jotka seuraavana päivänä hävettävät, mutta onneksi useimmiten muut ihmiset ovat silloin jo unohtaneet tyhmän läpän. Sen sijaan salasanojen, oikean nimen, sähköpostiosoitteen tai kotiosoitteen ja puhelinnumeron jakaminen on aina riski.

Monet palvelut ovat myös sidoksissa toisiinsa siten, että vaikkei yhdessä palvelussa olisi julkaissut sähköpostiosoitetta, voi muutaman klikkauksen jälkeen löytää toisesta profiilista osoitteen. Tuntematon ihminen pystyy kokoamaan mobiilisovellusten ja nettiprofiilien avulla julkaistuista tiedoista hyvinkin tarkan kuvan käyttäjästä ja hänen liikkeistään. Aloittaessa uuden sovelluksen käyttämistä kannattakin tarkistaa puhelimen ja ohjelmiston yksityisyys- ja turva-asetukset, jotta ei vahingossa esim. jaa fyysistä sijaintiaan jatkuvasti. Nykyaikaisilla vakoiluohjelmilla pystyy myös seuraamaan esim. webbikameran kautta käyttäjää kotioloissa, joten turvallisinta on peittää kamera teipillä tai lapulla aina kun sitä ei käytä.

Netissä pyörii myös sellaisia ihmisiä joiden motiiveissa on taloudellinen, emotionaalinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Hyväksikäyttäjää ei pysty tunnistamaan päältä päin, sillä nettiprofiilin takana saattaa olla kuka vain. Suhteet saattavat tuntua ystävyyssuhteilta tai uhri luulee auttavansa hyväksikäyttäjäänsä ja usein uhri huomaa liian myöhään ajautuneensa liian pitkälle tai antaneensa arkaluontoista materiaalia kuten pankkitunnukset hyväksikäyttäjän haltuun. Kiinnostus rohkeaan viestittelyyn tai nettiseksiin on normaalia, mutta valitettavan yleisiä ovat myös tapaukset, joissa alaikäinen uhri on altistunut seksuaaliselle hyväksikäytölle. On tärkeä muistaa, että hyväksikäytön uhri ei ole koskaan itse syyllinen tapahtuneeseen! Jos saa epämiellyttäviä yhteydenottoja tai tuntee intiimit rajansa ylitetyksi, kannattaa puhua siitä läheisille ihmisille ja ottaa rohkeasti yhteys esimerkiksi nettipoliisiin tai e-Talon työntekijöihin.

Mitä verkossa saa julkaista?

Turvallisuuskysymysten lisäksi sosiaalisessa mediassa kannattaa muistaa lakiasiat. Hetken mielijohteesta julkaistu valokuva voi joutua vääriin käsiin ja muiden tekemää materiaalia levittäessä saattaa rikkoa lakia. Monet eivät edes tiedä rikkovansa lakia jakaessaan esim. muiden ottamia kuvia. Tyypillisiä rikkeitä ovat tekijänoikeuskysymykset ja viestintäsalaisuuden rikkominen. Jotta vakavia virheitä ei pääsisi tapahtumaan, on hyvä olla perillä omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Jos joutuu rikolliseksi laskettavan toiminnan kohteeksi tai todistajaksi, on täysin oikeutettua vaatia oikeuksiaan, kertoa tästä tekijälle ja ottaa yhteys virkavaltaan. Lisäksi kannattaa muistaa että avunanto ja yllytys rikokseen sekä rikoksen ilmoittamatta jättäminen ovat rikoksia.

Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Yli 15-vuotias voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita rikoksesta joko ehdolliseen tai ehdottomaan vankeuteen. Alle 15-vuotiaat rikoksentekijät joutuvat tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja heidät saatetaan esimerkiksi ottaa huostaan.

Vahingonkorvausvelvollisuus pätee myös alle 15-vuotiaisiin. Esimerkiksi jos 13-vuotias on rikoksen vuoksi aiheuttanut vahinkoa, joutuu hän korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Alle 18-vuotiaiden vahingonkorvauksia kuitenkin yleensä kohtuullistetaan ja oikeus arvioi vanhempien vastuun tapahtuneesta.

Laitonta Suomen lain mukaan on:

  • Toisen tietokoneelle tai puhelimeen kirjautuminen tai murtautuminen (luvaton käyttö)
  • Toisen profiiliin luvatta kirjautuminen tai murtautuminen (tietomurto)
  • Toisen profiilin, sähköpostin, foorumtunnuksen tai pelitilin käyttö ja viestien lukeminen luvatta kirjautumisen avulla (viestintäsalaisuuden loukkaus)
  • Arkaluontoisen tiedon levittäminen kuten toisten alastonkuvien levittäminen tai sairauksien kertominen julkisesti (yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen)
  • Toisen uhkailu väkivallalla tai kiristyksellä (laiton uhkaus, kiristys)

Tekijänoikeudellisesti laitonta toimintaa on mm:

  • Tekijänoikeudellisen musiikin ja elokuvien lataaminen nettiin ja sen jakaminen (esim. torrentit, YouTube)
  • Tekijänoikeudellisen musiikin tai kuvamateriaalin käyttö julkisesti esitettävissä videoissa (esim. YouTubessa tai koulun juhlissa)
  • Videoiden ja musiikin lataaminen videopalveluista tai vertaisverkosta omalle koneelle
  • Taideteoksista tai musiikista otetun tallenteen julkaisu ilman tekijän lupaa (esim. kamerakännykällä kuvattu konserttivideo)
  • Toisen ottaman valokuvan tai videon julkaisu ilman tekijän lupaa (esim. valokuvablogissa)
  • Henkilön kuvaaminen kotioloissa tai arkaluontoisessa tilanteessa ja kuvamateriaalin julkaisu ilman kuvattavan lupaa (esim. humalaisen kuvaaminen kotibileissä)
  • Valokuvassa selkeästi tunnistettavan henkilön kuvan käyttö ilman suostumusta mainos- tai markkinointitarkoituksessa (esim. nettikilpailut)

Pelaaminen

Pelaa hauskaa e-Talon digipeliä "Tehtävä: Pelasta e-Talo"

  • Lataa peli tästä linkistä  http://kalliola.wwwdev.comspot.fi/Pelastaetalo.exe
  • Käynnistä tiedosto pelastaetalo.exe
  • Ohjelma asentaa tiedostot koneellesi
  • Avaa kansio sieltä, mihin asensit pelin
  • Peli avautuu pelattavaksi game-kuvakkeesta
  • Käytä pelatessasi nuolinäppäimiä ja enter-komentoa
  • Huom! Peli on täysin tietoturvasuojattu, joten sen voi huoletta ladata omalle koneelle

Nettielämää - Se pelaa liikaa?

Opas pelaajille - Näit saat vanhempasikin ymmärtämään pelaamisen hienouden

Tietokone- ja videopelaaminen on kolmisenkymmentä vuotta vanha digitaalisen viihteen alalajike. Kaikkien tuntema Pac-Man -peli ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1980. Pelit ovat kehittyneet vuosien varrella hurjaa vauhtia, ja niistä on tullut yhä aidompia kokonaisuuksia. Esimerkiksi urheilupelit ovat tätä nykyä niin realistisen näköisiä, että vähemmän pelaavien saattaa olla vaikea erottaa niitä oikeista urheilulähetyksistä.

Pelaaminen on hieno harrastus, ja turhat harhaluulot sen ympäriltä on helppo kitkeä pois. Kuinka siis voisimme opettaa tietämättömiä vanhempia ymmärtämään, ettei pelien realistisuus muuta niitä yhtään sen turmiollisemmiksi kuin ne heidänkään nuoruudessaan olivat? Ohessa luettelemme viisi kohtaa, joiden avulla vanhemmat saadaan ymmärtämään pelejä ja peliharrastajia paremmin.

1. Pelaa heidän kanssaan

Monet vanhemmistamme eivät ole koskaan pelanneet videopelejä. Niinpä valistustyö onkin tärkeää. Esimerkiksi älypuhelimista löytyy tätä nykyä vähintäänkin se Angry Birds, jonka voi lykätä tietämättömälle vanhemmalle käteen kokeiluun. Ensi alkuun tämän sormet tuskin taipuvat oikeaan asentoon, mutta kärsivällisyys on hyve. Mikäli vanhempasi eivät usko hallitsevansa peliä, opeta heille kädestä pitäen miten se toimii.

Mikäli sinulla on kotonasi konsoli tai tietokone jolla pelaat, helpointa ja yksinkertaisinta on pyytää vanhemmat samaan huoneeseen kanssasi ja näyttää heille, mitä kaikkea peli sisältää. Selitä heille, mitä pelissä teet. Tärkeintä on kuitenkin kertoa heille miksi jotain teet. Ruudulla nähtävät hahmot eivät ole oikeita ihmisiä, vaan pelaajalla on mahdollisuus ohjaille heitä ja tehdä valintoja näiden puolesta. Selitä vanhemmillesi, kuinka jokaisella hahmolla on omat motiivinsa tekemisiinsä. Pelit etenevät käsikirjoituksen mukaan, ja esimerkiksi toimintakohtauksille on aina omat syynsä. Selitä vanhemmillesi kärsivällisesti, miksi pelissä mitäkin tapahtuu.

2. Kerro heille, kuinka pelit eivät oikeasti ole kalliita

Konsolipeli maksaa tätä nykyä noin 70 euroa. Luultavasti yleisin argumentti pelin hankintaa vastaan onkin, että pelit ovat kalliita.

Pelien elinkaari on kuitenkin välillä huiman pitkä. Esimerkiksi modernien roolipelien läpipeluuseen menee kepeästi yli kolmekymmentä tuntia – yleensä kuitenkin huomattavasti enemmän. Urheilupeleissä ja esimerkiksi verkossa pelattavissa peleissä ei kahta samanlaista ottelua tule vastaan. Verkkoroolipeleissä pelattava ei lopu koskaan. Kun pohtii kuinka paljon hyvään peliin voi käyttää aikaa, yhden pelin hinta on oikeastaan olematon.

3. Pidä taukoja – se auttaa niin sinua kuin vanhempiasikin

Pitkät pelisessiot vievät helposti mukanaan. Tuolloin pelisuoritus kuitenkin kärsii. Käytännössä tunnin pelaamisen jälkeen pelisuorituksista tulee kaavamaisia, eivätkä aivot enää keksiä uusia lähestymistapoja ongelmiin. Pieni tauko auttaa virkeyttämään aivot. Samalla selkäkin saa lepoa.

Taukojen pitäminen pelisessioiden välissä pitää myös vanhemmat tyytyväisinä. Toki pelaamisen ei koskaan pitäisi olla ainoa harrastus muutenkaan, ja liikunta auttaa pitämään mielen virkeänä. Liika on liikaa kaikessa, joten jos pelaaminen tuntuu pakkopullalta ja konsolin ohjain lentää tappion jälkeen seinään, pidä pidempi tauko. Se tekee hyvää niin mielenterveydelle kuin kukkarollekin!

4. Huomauta vanhemmillesi, kuinka pelaaminen on sosiaalista toimintaa

Väite siitä, että pelaajat olisivat epäsosiaalisia ja yksinäisiä ei pidä paikkansa. Useissa verkkoroolipeleissä perustetaan kiltoja, joissa on parhaimmillaan kymmeniä jäseniä. Yhteistyö on kaiken A ja O, eikä niissä selviydy eteenpäin ilman hyviä vuorovaikutustaitoja.

Esimerkiksi juuri verkkoroolipeleissä jokaisella pelaajalla on oma tehtävänsä. Niiden pelaaminen auttaa toimimaan ryhmässä ja osana suurempaa joukkoa. Monilla killoilla on tapaamisia, ja tapaamisten kautta tutustuu helposti muihin pelaajiin – pelaajiin, joilla on tietenkin sama harrastus kuin sinulla.

On myös tutkittua tulosta siitä, että esimerkiksi verkkoroolipelejä pelanneilla on paremmat keinot selviytyä työelämässä. Verkkopelit opettavat vuorovaikutustaitoja ja hallitsemaan kokonaisuuksia paremmin.

5. Näytä vanhemmillesi pelaamiseen liittyviä tutkimustuloksia

Mikäli edellisetkään kohdat eivät onnistu käännyttämään vanhempiasi pelaamisen kannalle näytä heille tutkimuksia pelaamisen hyödyistä. Pelaamista on tutkittu viimeisimpien vuosien aikana runsaasti, ja oikeastaan aina lopputulos on sama. Pelaaminen on hieno harrastus, ja sen huonoja puolia liioitellaan mediassa todella paljon.

Tarkempaa lisätietoa sellaisille vanhemmille, jotka uskovat sinun sanasi sijaan enemmän tutkimustuloksiin löytyy esimerkiksi www.pelitaito.fi -sivustolta, jonne on kerätty valtavat määrät infoa suomalaisten pelitottumuksista. 

(Tekstin on kirjoittanut Jarkko Fräntilä - vapaa toimittaja, joka on kirjoittanut pelikulttuurista jo yli kymmenen vuoden ajan)